Jonkinlaista kuvatarinaa

 *miettii mikä päivä on* Hyvää  tuota...keskiviikkoa mansikat!
Edellisen postauksen kommetit piristivät mukavasti ja päätin aloittaa uutta kuvatarinaa, jonka kanssa oli tosin hieman ongelmia pikkuverenimijät hoksasivat hyvän välipalan ja paarma ( tai joku vastaava ei nyt tullut kysyttyä siltä) pörräs puoltuntii mun pään ympärillä. Juu ja tota noin kuvatarinan seuraavan osan juonesta ei ole sitten mitään tietoa mutta tuun yhistelemään niin mostereitten kuin evereittenkin tarinoita.

 Tämmöinen on tullut muokattua tunnistaako kukaan??
iIhan ekas kannattaa lukea Usvaruusun profiili tuttuun tapaan tuolta bannerin alta, jotta pysyisitte vähän kärryillä.
                                  
                                                              picfik:muistoja (osa 1)

mustavalkoiset-Usvaruusu kertoo

                * pyöräilee ilosena*

 en tiedä kuinka kauan aikaa on kulunut ehkä sekuntteja tunteja tai päiviä

 yleensä kuollessa ajattelukin lakkaa mutta en ole koskaan ollut ihminen  tai en ole varma, joten en tiedä

en ole varma mitä tapahtui en muista oikeastaan mitään omasta menneisyydestäni muistan van hirvittävän kivun

 sekä erään henkilön en edes tiedä miksi muistan hänet kai hän oli jotenkin tärkeä minulle,en ole varma

 niin tai näin jokatapauksessa ikävöin häntä

 ehkä tapaamme laidan puolella ,jonne ole ilmeisesti päätynyt niin ainakin oletan

 mutta silti jokin on pielessä , en vain saa päähäni mikä

*käsi kohoaa maasta*

" Auttakaa joku!"

*hitaita askelia*

*yhtäkkiä outo hahmo pysähtyy*

Annika:Olin kuulevinani huutoa...*huomaa käden*

"pyydän"

Annika: *ajattelee tarttuessaan käteen* Mikä tuo on ihan kuin luuranko ?

*pääsee maanpinnalle*kuinka kohan kauan olen ollut poissa?*ajattelee*

- Hetkeä myöhemmin-

Annika: *penkoo kassiaan*

Annika: Tuossa pue se päällesi! *heittää kankasmytyn *-taakseen

?: Öh...* rimpuilee päästäkseen vapaaksi*

?: *kiskoo mekkoa ylleen*

Annika : No nyt saat kertoa mikä ihme sinä oikein olet!?

?: Olen usvaruusu ,entä te itse?

Usvaruusu:*tuijottaa tyttöä*" En muista tätä metsän osaa missä ihmeesssä olen"*pohtii*

Annika: Se on monimutkainen jutta tai no ei ehkä monimutkainen vaan kammottava.

Annika: En ole ihminen.

Usvaruusu*uteliaasti* Aaa juu sen mä jo arvasinkin,tai siis ett näytä ihmiseltä.

Annika :* nousee seisomaan* E-et sinäkään taida olla

Annika: Sinussa täytyy olla jokin hyvin vahvaloitsu*nuolaisee sormeaan*

Usvaruusu: En oikein itsekkään tiedä muistan vain.. sen pojan.

Annika :*Katselee kaukaisuuteen* Sinä taisit olla se valkoinen hohde veteen peittyvän kaupungin yllä.

Annika: *pyyhkäisee suupieliään* Olet ollut suojelia*kuiskaa*

Usvaruusu: Voi ei ,ei he eivät saa löytää häntä!*järkyttyyy muistaessaan*

Usvaruusu: Tai Jack on mennyttä..